Cairnterrieri on kursailemattoman kaksijalkaisen koira
- sen
verran vinhasti ovesta astelleen kaksikon antennin lailla
sojottavat hännät viuhtovat. Karvaisten kasvojen lomasta
pilkottavat silmät ovat kuin koristekivet, kieli käy
alituisesti: yksivuotias Nelli pitää nuolemisesta, vieraankin.
Eipä karsasta ennalta tuntematonta Tikukaan, vaikka vaalea
narttu kiinnostaakin sitä sadasti enemmän.
"Cairnterrieri sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se ei
vieraita vierasta", koiria luotsaava Sanna Hartikainen hymyilee.
Koirat kuuluvat kumpainenkin Hartikaisen kasvatteihin: Nelli
asustaa kotona Nokialla, Tiku omistajansa luona Tampereella.
Chiboogie's-kennelin toiminta käynnistyi vuonna 2005.
"Koiria minulla on kuitenkin ollut lapsesta lähtien", kasvattaja
kertoo karvakorviaan rapsutellen.
"Mummoni kasvatti corgeja, joita koulutin. Tutuiksi tulivat sekä
tokot että agilityt, toimin kouluttajanakin."
Ensimmäisen oman koiransa Hartikainen sai teini-iässä. Bichon
frisé -papparainen piristää yhä perheen arkea.
"Ransu pitää terrierityttömme kurissa."
Vietit vievät jäniksen jäljille
Cairnterrierit tassuttelivat Hartikaisille viitisen vuotta
sitten.
"Bichonin tassujen peseminen ei kiinnostanut miestäni, joten
haaveilimme hitusen helpommasta koirasta. Kun kuulimme
lähikunnassa syntyneestä cairnpentueesta, lähdimme katsastamaan
pienokaisia. Se oli menoa", Hartikainen muistelee.
Tuntemattomia turreja cairnit eivät kuitenkaan olleet.
"Olen trimmannut koiria - cairnejakin - 12-vuotiaasta saakka.
Kokemuksistani huolimatta cairnit ovat avautuneet minulle vasta
omien koirieni myötä. Pidin niitä pikkuisen äksyinä tapauksina,
mutta totuus on täysin toinen: nämä ovat yltiöystävällisiä ja
lapsirakkaita rekkuja."
Eipä Hartikaisille toisenlainen koira sopisikaan: Chiboogie's
kennelissä kirmailee paitsi kolme cairnia, myös kolme lasta.
"Rinnakkaiselo soljuu suopeasti, sillä koirat tietävät
paikkansa. Lasten lelut saavat olla rauhassa, mutta sama pätee
myös toisinpäin. Lenkille en lasta ja cairnia kuitenkaan
päästäisi", Hartikainen tuumaa.
Pihapuhteissa tuleekin olla tarkkana, sillä skotlantilaisessa
terrierissä virtaavat metsästyskoiran vaistot. Vietit ovat yhä
vahvat.
"Täydellisen luottavaisin mielin cairnia ei voi laskea koskaan
vapaaksi, sillä metsäneläimet myyristä oraviin kiehtovat sitä
liiaksi. Itsevarma cairn ei jää kiertelemään omistajansa
jalkoihin vaan juoksee suruitta saalistamaan."
Metsäneläimet ovat tulleet Hartikaisillekin tutuiksi.
"Koiramme kantavat eteiseemme kuolleita myyriä", kasvattaja
naurahtaa.
Pirteä pöhkö piristää
Sisälle kannetut siimahännät vaatinevat koiranomistajalta
huumorintajua.
"Cairnihminen on sosiaalinen ja suurpiirteinen", Hartikainen
myöntää. |
|
"Cairnin kanssa kun ei elämä suju kuin elokuvissa. Esimerkiksi
Nellille virtaa on valunut reippaasti: se syö sähköjohtoja kuten
metrilakua, ja tyynyt toimivat erinomaisina suolestettavina."
Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin kirkas: cairnin pirteä pöhköily
piirtää hymyn omistajan huulille.
"Cairnin kattila on ikään kuin aina täynnä ruokaa", kasvattaja
määrittelee.
Ruoan voimin terrieri taipuu temppuun kuin
temppuun, mutta tottelevaisuuskoekentillä tuulettelevat toiset
rodut.
"Cairnin kanssa voi harrastaa mitä vain, me olemme koettaneet
vinttikoirajuoksuakin, mutta tuloksiin yltäminen vaatii
omistajalta pitkää pinnaa, hoksottimista puhumattakaan. Ahne
cairn on uppiniskainen otus - iso koira pienessä paketissa."
Kestäväksikin karvaista kaveria kelpaa kuvata: terve turre ei
sairauksista kärsi. Konstailemattomuus koko lailla kaikessa
selittää cairnin suosion. Karvapeitekin on - ainakin bichonia -
simppelimpi suittava.
"Cairnin turkki on säänkestävä, mutta vain huolellisesti
hoidettuna. Sitä ei saa leikata saksin eikä koneella, vaan se on
nypittävä", Hartikainen muistuttaa.
"Kotikoira nypitään kutakuinkin kolmen kuukauden välein - kuutta
kuukautta pidemmäksi väli ei saa yltää. Näyttelykoiran turkki
tulee huoltaa kuukausittain. Pestä näitä ei tarvitse, sillä cairnin karvat hylkivät likaa. Me olemme pesseet koiramme kerran
viimeisten vuosien aikana."
Sulle, mulle, maalle, kaupunkiin
Nelliä ja Tikua tiiratessa käy sekunnissa selväksi, kuka kukin
on: uros on kaveruksista kookkaampi.
"Cairnit ovat kasvaneet vuosien saatossa ja painavat noin
yhdeksän kiloa. Sopusuhtaisuus on rotumääritelmän mittoja
tärkeämmässä asemassa", kasvattaja summaa.
Britanniasta Manner-Eurooppaan, Amerikkaan ja Australiaan
jalkautuneet koirat käyvät kaupaksi kaikkialla. Kasvattajat ovat
tehneet kelpo työtä etenkin Pohjolassa.
"Tanska ja Ruotsi kulkevat cairnkasvatuksen eturintamassa ja
taitavat esimerkiksi trimmauspuuhat meikäläisiä paremmin."
Suosittujakin cairnit ovat: ne kuuluvat terrieriryhmän
kärkikaartiin. Esimerkiksi vuonna 2005 rekisteröitiin 438
pentua. Lempivärinsä löytää jokainen, pitipä sitten
kermanvaaleasta tai tummasta. Vain täysin mustat, valkoiset ja
mustat yksilöt ruskein merkein ovat määritelmän mukaan
virheellisiä.
"Nämä ovat kameleontteja. Nellinkin turkki saattaa tummua."
Kameleontti koira on myös muilta ominaisuuksiltaan. Pienehkö
cairn passaa kaikkialle, niin maaseudulle kuin kaupunkiinkin.
"Meidän koiramme matkaavat aina mukanamme. Ne ovat niin kokonsa
kuin sopeutuvaisuutensa vuoksi ihanteellisia kavereita."
Sanna Hartikaisen sanoja ei käy kiistäminen: cairn jos jokin on
jokapaikankoira.
Lisätietoja:
Kennel Chiboogie's, Sanna ja Joni Hartikainen,
www.chiboogies.com
- - -
Jonna Hietala
toimittaja |
